Kurren kanssa kasvotuksin 

---

                                                           

Puhtaan luonnon todisteita

Auringonsäteet herättivät minut "ihmisten aikaan", aamu-unisen nautiskelijan. Viime viikkoina olen herännyt varhain arkiaamuisinkin, ennen herätyksen piippaamista kännykässäni. Hienoa minä! No mutta, vielä on parantamista viime kevääseen,jolloin säntäsin hipihiljaa ennen lasten heräämistä lenkille koiran kanssa. Palattuani kävin aamu-saunassa. Ah, kuin eri ihminen kuin se äiti, joka herää yhtaikaa lasten kanssa joutuen helposti törmäyskurssille unihiekat vielä silmissään ;) .

Tämä pääsiäinen on ollut minulle kova paikka. Edellinen viikko oli aika rankka, monenlaisten tunteidenkirjon sekamelskaa. Onnistumisia ja iloa töissä, mutta henkilökohtaisessa elämässäni omien negatiivisten tunteiden nousua pintaan. Ikäviä ja satuttavia sanoja toiselta ihmiseltä, kyyneleittä ja pettymyksiä.

Kiirastorstai-illan messussa kirkossa papin saarna sai painamaan pään alas ja kyyneleet silmiin. Pappi puhui toisten huomioonottamisesta ja toisten arvostamisesta, toisten kohtelemista rakkaudella. Niitäkin, joita on vaikea rakastaa. Se kolahti. Olin edeltävänä viikkona ollut hyvin tuomitsevalla fiiliksellä, saamani loukkaavan kohtelun jälkeen. Arvostellut ja ollut katkera. Myös ihmiset, jotka eivät millään tavoin olleet asianosaisia, saivat osansa jollain tavoin, tietämättään. Olin ollut pahantuulinen, hermostunut ihan pienistä asioista.

Katkeruus ja anteeksiantamattomuus kasvaa hyvin äkkiä myös muille elämänalueille, ottaa hyvin vahvan otteen, jolloin kaikki ympärillä myrkyttyy. Olemalla katkera ja vihainen, on itse hyvin sidottu tunteisiinsa, vaikka suurin tunnemyrsky olisikin ohi. Usein kuulen ihmisten puhuvan, että he vain pyrkivät unohtamaan asian, sen kummemmin omia tunteitaan käsittelemättä. Koska se olisi niin kipeää! Mutta sydän ei unohda ! Tai toinen tapa sanoa, en enää ikinä anna anteeksi tapahtunutta. On kuin siihen olisi oikeus, koska minua on kohdeltu väärin. Mutta anteeksiantamattomuus syö meitä sisältä, samalla sitoen myös tuon toisen ihmisen tietämättään samaan soppaan. Ja kun tällaisia kertyy vuosien varrella lisää ja lisää, sisällämme on aikamoinen tunnemöykky. Kuin aikapommi, joka lopulta räjähtää. Kun sisällä on anteeksiantamattomuutta, vihaa ja katkeruutta, ne tulevat esille alinomaa jollain tapaa. Pahanpuhumisena, kateutena jne. Lopulta on niin, ettei itse edes tiedosta käyttäytymisensä alkuperää. Ei edes tiedosta, että minun sydämeeni on hautaunut tunteita, jotka kauan sitten tapahtuneet asiat ovat aiheuttaneet.

Tahdon antaa anteeksi ! Pyydän anteeksi ! Usein tämä on prosessi ja lopullinen anteeksianto tulee myöhemmin, mutta ensin pitää valita lähteä sille tielle...tahtoa antaa anteeksi, vaikka se olisi kuinka vaikeaa. Sanoa se ääneen.

Kuten Jeesus sanoi ristillä : "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät" ( Luuk. 23:34 )

Tällaisia ajatuksia aamusydämeltä. Aamun hiljaisuudessa, sydämen hiljaista puhetta. On pysähdyttävä välillä kuuntelemaan, mitä omalla sydämellä on. Joskus sitä yllättyy löytämästään, eikä ole helppoa kohdata niitä tunteita, joita oli yrittänyt kätkeä ja unohtaa. Se tekee kipeää. Minäkö tässä? Kyllä, kompastuin taas mutta nousen ja jatkan matkaa jälleen!

 

sain itseäni niskasta kiinni ja aloitin oman blogin. Mutta aikaa meni kunnes löysin oikean paikan. Tuli muutamaan sivustoon liityttyä ja erottua, kun ei miellyttänyt. Tästä sitä aloitellaan kokeillen, josko valtava tarve kirjoittaa tyydyttyisi täällä ;)

Vielä saa huomenna lomailla, sitten työt jo kutsuvat :)

Tänään on ollut lyhyt päivä, kun tuli nukuttua pitkään ja tuntikin napsastiin pois ! Pyjamapäivää on tullut vietettyä pitkästä aikaa, hiljaisessa talossa. Illalla sitten lenkille, valoisaa kun riittää vielä monta tuntia! Huomenna talo täyttyy taas lasten äänistä, tänään nautin hiljaisuudesta <3

PÄÄSIÄISEN ILOA !